De Ungas Akademi - Gästbloggare

Fick äran att fungera som veckans gästbloggare för De Ungas Akademi. Det har hänt en massa under det gångna året, så jag ville dela med mig den historien. Du kan läsa hela inlägget här.

"....Våren 2012. Det kändes som om mitt liv stod stilla. Det hade känts så efter jag blivit färdig från högskolan år 2010. Jag hade inga mål i livet och sysslade med ett jobb som inte kändes längre rätt för mig. Eller, det hade nog aldrig riktigt känts rätt. Jag kände mig fängslad, min kreativitet fick inte flöda och det kändes lite som om jag höll på att kvävas. Realisten inom mig sade “Kira, ett jobb som jobb. Man behöver inte gilla det man gör, huvudsaken att man har en stadig inkomst. Och jag får vara nöjd att jag överhuvudtaget har en arbetsgivare”. Men jag ville inte tro på det som realisten inom mig talade. Måste det verkligen vara så? Jag vill kunna njuta på fullt av det jag gör, för jobba gör man ju största delen av sitt liv, så varför skulle det då inte vara mitt drömjobb? Fastän det skulle vara att blogga, skriva recept och laga mat dagarna långa? Som nån kan tycka att inte är ett riktigt jobb...."

Läs mer här. 

"Pizzabotten" av blomkål - "Pizzapohja" kukkakaalista

Valmistin tyttöjen iltaa varten mainiota kantarellipestoa, jonka tarjoilin rapean leivän ja pikkelöidyn omenan kanssa. Maut toimivat oikein hyvin yhdessä ja makuyhdistelmästä tuli myöhemmin mieleen, että se voisi toimia myös maksamakkaran korvikkeena vegelle tällöin omenan toimiessa ikään kuin suolakurkkuna. Mutta se siitä, mennään itse asiaan.

Törmäsin Green Kitchen Stories blogissa pizzapohjaan, joka oli tehty kukkakaalista, kananmunasta ja mantelijauhoista. Kuulosti jotenkin niin oudolta yhdistää kukkakaali pizzapohjaan, että pakkohan sitä oli kokeilla, vaikka olenkin vahvasti sitä mieltä, että pizza pizzana ja kakku kakkuna (vaikka parisen raakakakkua onkin tullut väännettyä). Yllätyin kuitenkin kukkakaalipohjan mausta - se oli hyvää! Maku oli mitä mainoin, kun pohjan yhdisti umamia pursuavaan kantarellipestoon, syntisen rapeaan pekoniin, suolaisiin kapriksiin ja raikkaisiin versoihin. Mutta ei sitä kyllä pizzaksi voi kutsua. Enemmän se oli lättänä piirakka, mutta hyvä sellainen. Aion kyllä tehdä sellaisen toistekkin.

Inför tjejlkvällen lagade jag kantarellpesto som serverades med knaprigt bröd och picklat äppel. Smakerna passade bra ihop, och senare kom jag och tänka på att kantarellpeston kunde fungera som leverpastej för vegetarianer och det picklade äpplet fungerar lite som saltgurka. Men nog om det.

Stötte på ett recept på ett pizzbotten gjort av blomkål, ägg och mandelmjöl på Green Kitchen Stories bloggen. Att laga ett pizzabotten av blomkål kändes så absurt så jag måste ju prova på det. Fastän jag tycker att en pizza som pizza och en kaka som kaka. Blev förvånad över att bottnet smakade så gott och när man ännu till kombinerade det med umami fylld kantarellpesto, knaprigt bacon, saltiga kaprisbär och fräscht grönt var smaken riktigt god. Men pizza kan man inte kalla det för, tycker jag. Mer som en platt paj, men en god sådan. 

Ugnsäppelglass med ingefärskola - Uuniomenajäätelö inkiväärikaramellilla

Jag älskar glass, men blev lite orolig över mig själv under sommaren. Jag hade inte lust med glass överhuvudtaget. Men jag tvingade i mig det hela sommaren, för vad är en sommar utan glass? Konstigt nog, har de höstliga vindarna fått mig att sukta efter den kalla godsaken. 

Den här glassen är syndigt god. En ljuvligt krämig glass smaksatt med vanilj och stjärnanis blandat med ugnsbakad äppelmos och en läcker ingefärskola. Härmed välkomnar jag glassäsongen och hösten!

Tuulet ovat muuttuneet viileiksi, lehdet tippuvat puista ja jäätelöhimo on iskenyt. Vaikka rakastan jäätelöä, minun ei ole tehnyt sitä mieli koko kesänä. Ihan outo ja uusi fiilis. Älä käsitä väärin, olen kyllä syönyt jäätelöä kesällä, mutta se on ollut lähinnä itseni pakkosyöttöä. Nyt koitan kiriä kaikki menetetyt jädet: minun jätskikausi alkoi nyt. Minulla on monta syksyistä jäätelöä hihassa, mutta uskallan sanoa, että seuraavasta ei syysjäde parane: kermaista vanilja-tähtianisjäätelöä, paahtunutta uuniomenasosetta ja vointuoksuista inkiväärikaramellia. Tervetuloa syksy!

Follow, like and pin me!

Du får gärna följa med min vardag och äventyr på Instagram, Twitter och Facebook (TrulyKira)! Och för att inte glömma Pinterest, var jag hittas vid namnet Kira Åkerström-Kekkonen.

Seuraa arkeani ja seikkailujani Instagrammissa, Twitterissä ja Facebookissa (TrulyKira)! Ja löydätte minut myös Pinterestistä nimellä Kira Åkerström-Kekkonen. Nyt SoMe:ttamaan. 

Svamppasta - Sienipasta

Pasta är ingen stor favorit för mig. Blev dock sugen på nåt stärkelserikt och krämigt här en regnig dag. Förra årets torkade trattkantareller stod och glodde på mig, kantarellpurén och emmervetepuffarna från kokboksfotograferingen höll på att gå illa, så det fick bli pasta. Du behöver inte laga alla komponenter. Pastan klarar sig bra med endast knaprigt stekt svamp med en skvätt god olivolja, vitlök och örter. Men du kan köra "the whole nine yards" om du känner dig för det. Överbliven kantarellpuré går bra att använda i t.ex. risotto.

Vinrekommendation: Paternina Banda Azul, Alko 9,99 €

Tämä annos syntyi - jälleen kerran - kaappien jämistä. Viime syksynä kuivatut pölyiset suppilovahverot tuijottivat surullisesti kuiva-ainehyllyltä. Vehnäjauhon jämä odotti kohtaloaan. Myös kuvauksista ylitse jääneet kantarellipyre ja puffattu emmervehnä vetivät viimeisiään. Päädyin hetken mielijohteesta tekemään pastaa. En itseasiassa pidä pastasta kovinkaan paljon, mutta koska keho kaipasi lohduttavaa ruokaa, kunnon pastapläjäys sai toimia vatsantäytteenä tällä kertaa (sanaa "pastapläjäys" painottaen). Tässä pastassa tapahtuu aika paljon, joidenkin mielestä ehkä liikaakin. Voit hyvin jättää esim. kantarellipyreen pois. Itsetehty suppilovahvero tagliatelle ei kaipaa paljon muuta kuin voissa kullanruskeiksi paistettuja sieniä, pienen oliiviöljytilkan, valkosipulia ja yrttejä. Puffattu emmervehnä on hauska ja rapea lisä, jota suosittelen kokeilemaan.
Viinisuositus: Paternina Banda Azul, Alko 9,99 €

Blåbärspaj - Mustikkapiirakka

En blåbärspaj i all sin enkelhet, varsågoda. Ni vet när man blir sådär äckligt sötsugen på eftermiddagen och den känslan när man inte har något gott i skåpen, förutom en halv år gammal, öppnad marshmallow påse. Den känslan hade jag härom dagen och skåpen ekade tomt på allting gott. Då var det bara att rulla upp ärmarna och slänga ihop lite ditt och datt. Allting som jag lade i pajen var rester, men oj vad god den blev. Hemligheten ligger i rosmarin och citronskal (som jag lägger nuförtiden i allt som har blåbär i sig). Pajen är inte skärskillt söt, så lägg lite mer socker om du känner dig för det. 

Minulla on ollut jonkin sortin pakonomainen tarve tunkea rosmariinia ja sitruunankuorta kaikkeen, missä on mustikkaa. Kyseinen piirakka ei ole mikään poikkeus. 

Tämä yksinkertainen, aika perinteinen piirakka, syntyi jääkaapin jämistä. Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun makeanhimo iskee iltapäivällä ja kaapeista ei löydy muuta kuin puoli vuotta vanha, avattu vaahtokarkkipussi (vaahtokarkithan eivät vaan ole hyviä?). Ei siinä sitten muuta kun hihat heilumaan ja kaappien jämiä tonkimaan. Nyt täytyy sanoa että tuli aika hyvä jämäpiirakka. 

Piirakka ei ole kovinkaan makea, joten lisää sokerin määrää jos siltä tuntuu. Mutta muista se rosmariini ja sitruunankuori, sillä ne tekevät piirakasta hieman paremman. 

Abborre - Ahven

Jag har lyst med min frånvaro nu en god tid. Jag har njutit av sommaren, träffat vänner och familj, varit på lande, Hangö, jobbat lite, avnjutit vin, blivit äldre, glömt en årsdag, varit hemma, fiskat med mer eller mindre fiskelycka.

Har också hunnit jobba på min kommande sommarkokbok (jee!). Boken gör jag tillsammans med Christer Lindgren och fotografen Tomi Parkkonen. Alla recept kommer att vara á la Kira. Sjukt. Är så glad! Nedan ett recept ur den kommande boken. Tyvärr kommer boken endast ut på finska, men om efterfrågan för en svensk upplaga är stor så kanske vi ger ut en sådan också!

Bilderna i detta inlägg är tagna av mig, men i boken får ni beundra Tomis bilder.

Menneen kuukauden aikana olen pyrkinyt nauttimaan kesästä sekä tapaamaan ystäviä ja perhettä. Olen ollut landella ja Hangossa, tehnyt vähän töitä, maistellut viiniä, täyttänyt vuosia, unohtanut vuosipäivän, ollut kotosalla sekä kalastanut vaihtelevalla menestyksellä.

Samalla olen työstänyt tulevaa kesäkeittokirjaani (jee!). Kirjaa teen yhdessä Christer Lindgrenin ja valokuvaaja Tomi Parkkosen kanssa. Olen erityisen iloinen tästä ja etenkin siitä, että yhteistyö on lähtenyt hienosti käyntiin. 

Alla on pieni maistiainen tästä kirjasta. Toivottavasti pidätte! (Tämän postauksen kuvat ovat vielä minun ottamiani - Tomin ammattitaitoa pääsette sitten ihastelemaan vasta itse kirjassa.)